Havut näyttävät maistuvan. Niitä onkin tarjolla nyt ylenpalttisesti kun kaatoivat metsää tästä vierestä. Olen trehnyt havupuu uutetta itsellenikin, siis teetä ja juoda killittänyt sitä harva se päivä. Se tekee elimistölle todella hyvää. Etenkin me astamaatikot hyödymme männyn antioksidanteista, mutta niin ikään puhkurista kärsivät hevoset saavat siitä mitä suurenmoisinta hyötyä. Niinkuin sanotaan, kyllä luonto auttaa!

Olen opiskellut luonnon yrteistä koko talven. On ollut vaivoja hevosella jotenka siitä se sitten lähti. Suola, mineraalit, vitamiinit. Kaikki tärkeä löytyy luonnosta. Synteettisten rehujen käyttö on saanut kritiikkiä osakseen ja sen käyttö onkin alkanut huventua. Luonnon kasvit alkavat vallata alaa, vaikka ne ovatkin kalliimpia kuin synteettiset valmisteet. Mutta, kyllä se kannattaa. Hevonen voi paremmin.

Tässä meidän Kesähelinä!

Helinä on luottavainen hevonen. Jo nyt tuntuu siltä että meistä tulee hyvä tiimi. Helinä osaa suhtautua toimenpiteisiin asiallisesti. Ei hätäile turhia, luottaa ihmiseen. Virmakas on ottanut Helinän ottotytökseen. Parempaa äitihahmoa ei voisi ollakkaan kun meidän vanha matriarkka Virma. 

Virma on tosin sairastellut tänä talvena. Liekö suru vienyt puolustuskyvyn kun vanha puhkuri rupesi vaivaamaan, mutta nyt ei mamman tarvitse yksin mököttää kopissa kun kevään raikas Kesähelinä virvoittaa vanhaa sielua :)

Huomenna lähdemme hakemaan meille suomenhevos tammavarsaa.
Talvi on ollut melko hiljainen hevostelun suhteen.
Fannyn kuoltua koko elämä pysähtyi.
Virma ei ole suostunut lähtemään yksin lenkille. Kaikenlaista murhetta on ollut koko syksy ja talvi täynnä. Myös isäni sydänkohtaus muutti paljon meidän kaikkien elämää. Tilanne ei edelleenkään ole ohi.
On kuitenkin hoidettava oma työ, perhe, elukat ja omat vanhemmat, jotka asuvat nykyisin eri paikoissa. Kummallakin on omat ongelmansa.
Varsasta toivon hevoslaumaamme piristystä. Toivon että se piristäisi myös Virman elämää. Sekun tuntuu olevan suruissaan Fannyn poismenosta. Ymmärrän sen täysin.
Olen jopa ajatellut että hevosten viihtyvyyden ja hyvinvoinnin kannalta katsottuna isompi lauma olisi aihetta olla. Voisin ihan hyvin ylläpitää neljää hevosta. Mutta tämäkin asia saapi muhia vielä jonkin aikaa.

Virma on sairastunut puhkuriin. Oikeastaan sillä on ollut se jo ties kuinka kauan aikaa, mutta se on ollut lähes oireeton. Hevonen ei ole sairastellut ja on ollut reipas. Nyt on kaikki muuttunut hevosen elämässä. Se on sairas.
Olen muuttanut heinät parempiin. Olen syöttänyt lääkinnällisiä kasveja: kaarnaa, havuja, valkosipulia, luonnon yrttejä. Mikään ei kohenna. Olo vaan pahenee.
Voisiko olla niin surullista että hevonen kaipaa ystäväänsä niin että sen puolustusmekanismi alkaa stressin ja surun vuoksi romahtaa. Mitä muutakaan selitystä tälle sairastumiselle voisi olla. 

Lääkitys on nyt jokatapauksessa aloitettu. Vähän tuntuu kuitenkin siltä kun antaisi kuolevalle tekohengitystä. Hoito 3vk maksaa satoja euroja. Sivuvaikutuksiltakaan ei välttämättä vältytä. Seurauksena saattaa olla kaviokuume. Jos hoito ei radikaalisti hevosta paranna tai jos kaviokuume iskee, se koko juttu on sitten siinä. Virma lähtee Fannin luo ja pihattoon jää vain poni.*

Kuva otettu viime keväänä. Silloin kun kaikki oli niinkuin ennenkin. 3 onnellista heppaa.

Syksy on mennyt työn merkeissä. Pihaton lisäkatoskin on nyt tehty. Katto saatiin vasta pari viikkoa sitten. Lumen tulon takia laitoimme siihen väliaikaisesti pressun päälle. Pitäähän se sekin lumet loitolla. 
Oikeastaan olen tehnyt työstä 90% ihan itse. Tiedän että toisilla miehet nikkaroi ja laittaa kaikki systeemit.

Tässä kuitenkin kuvia tältä talvelta. Poni pääsi revittelemään oikein kunnolla. Voi sitä riemua :)