Lotisevat tarhat ja lammikot täällä odottivat ja monet monet työt.
Ihana helle jäi taakse. Goodbye Unkari!
50 km talsittuja kilometrejä tuntuu jaloissa vieläkin.

Hevosten hyvinvointi huolestutti vetisten tarhojen vuoksi. Nyt ongelma on saatu korjattua ja hevoset pääsevät laiduntamaan kuivin jaloin hiekkapohjalla. Mutavelliä on pikkasen vielä mutta siinä ei tarvitse seistä kun pääsevät hiekkatarhaan ja pihaton edustakin on hiekalla.
Voin vain kuvitella monia paikkoja joissa hevosten tarhoja ei voida muuttaa. On vaan pakko laittaa samaan mutavelliin seisomaan ja odottaa pakkasia. Ne saattavat tulla vasta joulukuussa, niinkuin vime vuonnakin.
Ratsastamaan pääsen aikaisintaan kolmen viikon kuluttua. Oh, miltähän se mahtaa tuntua.
Fannyn koivetkin on nyt suurennuslasin alla. Lieköhän kaakista enää maastoilemaan. Semmoinen varmajalkainen rohkea hevonen olisi ihana. No, joskus..