Hevosista aistii kevään tulon. Ne ovat levottomia ja jotenkin tuntuu että se on heille vaikeaa aikaa. Ihmekkös tuo kun karva lähtee muutamassa viikossa ja tilalle kasvaa upouusi kesäkarva. Lyhyessä ajassa hevosen aineenvaihdunta kokee mullistuksen ja se tuntuu varmasti inhana tunteena iholla. 
Meillä keväisin onkin pitkiä rapsutustaukoja missä parhaassa tapauksessa kaikki kolme rapsutamme toisiamme. Minä mummoa, mummo minua ja Fanny mummoa. Nyt meillä on vielä Tysk. Minnehän me pannaan se mahtumaan?

Tämä on myös aikaa jolloinka kuuntelen hevosiani. Ne käyvät läpi mullistusta eikä mikään ole niinkuin ennen. Ne tarvitsevat tilaa. Ruokavalioonkin täytynee lisäillä aineita uuden turkin rakennustarpeiksi.