Elikkä lumet alkaa vihdoin sulaa. Kuljen keväisin aina kumarassa etsiskellen mitä kaikkea lumen alta pilkahtaa. Se on niin ihmeellistä...tuo kevään tulo ja luonnon herääminen. 
Alan heti suunnitella puutarhahommeleita ja kukkaistutuksia. Tykkään möyriä sormet mullassa ja ihmetellä pienten taimien kasvamista hirmuisiksi pehkoiksi tai korkeavartisiksi kukkasiksi. Niinkuin esimerkiksi kurpitsat ja auringonkukat. Alussa kurpitsan taimet ovat pieniä puskia ja tulee vahingossa istutettua ne liian lähelle toisiaan. Loppukesästä ne ovat kiemurrelleet kolme metriä joka ilman suuntaan ettei yksittäistä puskaa enää voi millään erottaa. Auringon kukat kasvavat yli pari metrisiksi. Alussa nekin ovat pikkuruisia taimia ja loppukesästä kuin puita! Hevoset syövät niitä kuin suolatikkuja. Rousk, rousk. Löytäisimpa kuvan kasvattamistani auringon kukista. Tiedostoja on niin paljon...minnehän olen ne laittanut..?