Jota ei pitäisi koskaan tapahtua. 
Menin siis hakemaan mummoa tarhasta. Ajattelin ratsastella pihassa ilman satulaa. Tammuska ajatteli ettei mihkään lähdetäkkään ja lähti käpälämäkeen. No minä tietty perässä että et sää multa karkuun pääse.
Sitten huomasin sen. Pahan virheen. Portti jäi auki. Siitä vaan sitten hepat hoksattuaan että veräjä on apposen selällään viuhahtivat rakosesta vapauteen yksi kerrallaan riemunpukkipierujen saattelemana!

Sitten marssittiin viisaimman, eli seikkailunhaluisimman ja rohkeimman perässä tietäpitkin maantielle ja minä sain karjua vimmattuna ja sadatella tapahtunutta kun enää hännän tupsut näkyivät kun ne katosivat mutkasta maailmalle.
Ei, olin niin vihainen että pää meinasi poksahtaa. Hävetti kaikenlisäksi niin että olisin halunnut vajota maan alle.

Konilauma meni naapurin pihaan ja jumittuivat lintulaudan äärelle kauroja napostelemaan. Naapureille tuli autolastillinen vieraita siinä samassa kyläilemään ja ihmetystä heillä olikin kun lauma hevosia tepasteli pihassa.
 Otin mummon kiinni ja vasta siinä vaiheessa tunsin että homma on hanskassa. Kotiin oli vain parisen sataa metriä. Muut konit tulivat irrallaan perässä. 

Onneksi meillä on hiljainen kylätie missä autoja ajaa harvakseltaan. Pari päivässä. Mutta silti...