Támá kaupunki on táynná vanhoja kivirakennuksia joissa on koristeelliset parvekkeet. Ne ovat pienet mutta koristeelliset. Jokainen kasvattaa parvekkeellaan kukkasia ja ne ovat uskomattoman romanttisia. Useissa pervekkeissa on valurautaiset metallikaiteet. Rakennus jossa meidán huoneistomme sijaitsee, alkaa rapistua jo sisáltá páin vaikka sen julkisivua ja aulaa koristaakiin uhkeat ornamentit. Osaa koristeista on retusoitu mutta osa on táysin ránsistynyttá.
Rappukáytávástá páásee vastakkaisiin suuntiin. Se on ikáánkuin yhdistetty toiseen kerrostaloon. Támá viereinen rakennus on nákemisen arvoinen! Siiná on niin monta omituista juttua mitá kotikaupungissani en ole koskaan náhnyt. No, ollaanhan me miljoonakaupungissa. Kait táállá jotakin onkin toisin kuin kotopuolessa.
Vasta váhásen silmáiltyámme ympáristőá táytyy sanoa ettá kaupunki (on ollut) kaunis. Sanon náin koska rapautumista ja ránsistyneissyyttá on paljon. Liika ránsistyneisyys tekee rappeutuneen vaikutelman.
Putiikkeja táállá on monenlaisia. Erikoismyymálőitákin lőytyy. Mm. yksi puoti oli jossa myytiin pelkástáán oven nuppeja.
Tavaravalikoimaa useissa eri myymálássá silmáiltyáni olen huomannut ettá samoja lőytyy meidán kotopuolestakin.Mm. korut on aika lailla samanlaisia.
Ihana romanttinen kukkakioski nőkőtti kuin koru kadun varressa ja erottui kauniisti muista. Myyját páivystávát kadulla puotiensa oven suussa ja seurailevat ohi kiirehtiviá ihmisiá. Táállá on lámmintá 25 astetta! Saamme nauttia koko viikon kauniista sáástá. Se on normi lámpőtila táhán aikaan vuodesta.
No, lopettelen táhán ja jatkan huomenna. Illalla pitáá soittaa kotiin kullanmuruille.