Huomenna lähdemme hakemaan meille suomenhevos tammavarsaa.
Talvi on ollut melko hiljainen hevostelun suhteen.
Fannyn kuoltua koko elämä pysähtyi.
Virma ei ole suostunut lähtemään yksin lenkille. Kaikenlaista murhetta on ollut koko syksy ja talvi täynnä. Myös isäni sydänkohtaus muutti paljon meidän kaikkien elämää. Tilanne ei edelleenkään ole ohi.
On kuitenkin hoidettava oma työ, perhe, elukat ja omat vanhemmat, jotka asuvat nykyisin eri paikoissa. Kummallakin on omat ongelmansa.
Varsasta toivon hevoslaumaamme piristystä. Toivon että se piristäisi myös Virman elämää. Sekun tuntuu olevan suruissaan Fannyn poismenosta. Ymmärrän sen täysin.
Olen jopa ajatellut että hevosten viihtyvyyden ja hyvinvoinnin kannalta katsottuna isompi lauma olisi aihetta olla. Voisin ihan hyvin ylläpitää neljää hevosta. Mutta tämäkin asia saapi muhia vielä jonkin aikaa.