Päivät venyvät ylipitkiksi. Ansiotyön jälkeen uurastan pihalla yhdeksään saakka. Mutta mieli on hyvin rento kun saa puuhastella luonnossa ja tekee töitä hyvän asian puolesta, omalle itselleen. Itsen ja hevosten hyvinvoinnin puolesta. Siitä tulee hyvä olo. Tänään perjantaina tuli kuitenkin stoppi. Nyt ihan oikeasti kroppa taitaa olla yliväsynyt. en tunnu oikein ymmärtävän ihmisten puhettakaan. Pää on ihan hoo- moilanen. Silmät seisoo päässä ja atomit ovat lakanneet kieppumasta.

Kaikenlisäksi putosin tikapuilta ja nilkat on ihan muussina. Se oli ansiotyötapaturma- ei kotihommia.
Huomenna on ison kymtin maalausurakka. Se tulee eräälle ratsutallille opasteeksi. Laitan siitä kuvan kunhan se valmistuu!